Iron Sky ei putoa yhteen kategoriaan, mutta periaatteessa ajattelen sitä komediana. Puolitoistatuntinen filmi jaksaa huvittaa alusta loppuun ja pituus on mielestäni optimaalinen.
Käsikirjoitukseen panostaminen näkyy ja kuunatsihulluttelu alkaa nopeasti tuntua vakuuttavalta. Vitsien ohella tarinaa pusketaan eteenpäin ja siinä on enemmän sisältöä kuin monessa isolla rahalla tehdyssä naurupätkässä. Lopussa ei sorruta palauttamaan Iron Sky -maailmaa alkutilaan, jotta mahdollinen jatko-osa voisi toistaa tuttua kaavaa. Jotkut kaipailivat enemmän poliittista satiiria, mutta minusta sitä oli sopivavasti, eikä tunnelma lipsahtanut saarnaamisen puolelle. Syvällisin teema löytyi rasismin ja suvaitsevaisuuden vastakkainasettelusta. Sekin uppoaa luontevasti osaksi tarinaa.
Efektit eivät ainakaan ensimmäisellä katselukerralla sattuneet silmään, eikä musiikista ole pahaa sanottavaa. Kokonaisuutena elokuva tuskin saavuttaa klassikon mainetta, mutta omat ennakko-odotukseni ylittyivät reippaasti.
Viime aikoina on tullut osteltua hyvin vähän elokuvia, mutta Iron Sky on minulle merkittävä suomalainen pioneerituotanto ja tekijät ovat ainakin minun rahani ansainneet.
Kommentit